RNT

Edelleen kuulee lentäviä lauseita kuten: ”Hieronnalla saadaan maitohapot pois lihaksista.” Tai: ”Laktaatti on kuona-aine, joka väsyttää lihakset.”

Ja urheiluselostajan suusta: ”Laktaattia lihaksessa, urheilija hyytyy.”

Todellisuudessa laktaatti ei ole mikään kuona-aine.

Laktaattia on veressäsi juuri nyt, vaikka makaisit sohvalla ja katsoisit telkkaria. Sitä syntyy jatkuvasti normaalin aineenvaihdunnan osana.

Jos laktaatti olisi jätettä, miksi elimistö:

* tuottaisi sitä jatkuvasti?
* käyttäisi sitä energianlähteenä?
* kuljettaisi sitä kudosten välillä polttoaineeksi?
* muuttaisi sitä takaisin glukoosiksi Cori-kierrossa?

Laktaatti on tärkeä energianvälittäjä ja aineenvaihdunnan välituote, jota elimistö tuottaa, kuljettaa ja käyttää jatkuvasti.

Itse asiassa sydän käyttää laktaattia erittäin mielellään energianlähteenä, ja myös luurankolihakset sekä aivot voivat hyödyntää sitä energiantuotannossa.

Lisäksi on hyvä muistaa, että puhekielessä puhutaan usein “maitohaposta”, vaikka elimistössä aine esiintyy käytännössä lähes kokonaan laktaattina fysiologisessa pH:ssa.

Siksi laktaattia mitataan myös urheilufysiologiassa.

Kun urheilijalta mitataan laktaattia, tarkoitus ei ole selvittää paljonko “kuona-aineita” kertyy.

Tarkoitus on arvioida aineenvaihdunnan kuormittumista ja sitä, miten energiantuotannon painopiste muuttuu kuormituksen kasvaessa.

Laktaatin nousu kertoo usein siitä, että glykolyyttisen energiantuoton osuus kasvaa suhteessa aerobiseen energiantuottoon.

Tästä syystä laktaattia käytetään esimerkiksi kynnystestauksessa, kestävyysharjoittelun vauhtialueiden määrittämisessä sekä suorituskyvyn seurannassa.

Laktaatti ei siis ole ongelma. Se on yksi elimistön tavoista siirtää energiaa sinne, missä sitä tarvitaan.

Laktaatti on saanut vuosikymmenten ajan huonon maineen. Sitä on syytetty lihaskivusta, väsymyksestä ja monista muistakin ilmiöistä, vaikka todellisuudessa lihasväsymys on monimutkainen kokonaisuus, johon vaikuttavat muun muassa aineenvaihdunnalliset muutokset, hermolihasjärjestelmän toiminta sekä useat muut fysiologiset tekijät.

Viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen jatkuva johdonmukaisuus, pitkäjänteisyys, järkevyys, tavallisuus, säännöllisyys ja kärsivällisyys.

Urheilussa ei ole oikoreittejä, koska keho sopeutuu biologisten aikarajojen puitteissa.

Jos joku lupaa tuloksia ja kehitystä jollain muulla tavalla, ota jalat allesi🏃‍➡️😂🚨

Tällä viikolla vedettiin kovalle ja motivoituneelle veljesduolle kestävyysjuoksutreeniä tukemaan kamppailu-urheilua ja valmistamaan fyysisiä ominaisuuksia vaativiin testeihin💪
Ja hei, saatiin veljesten äitikin mukaan samaan harjoitukseen💯 Tällä kerralla paikkana legendaarinen Otaniemen kenttä.
Ilo olla mukana! …ei muuta kuin unelmia ja tavoitteita kohti🔥

Odotamme sinua💪💯
Sinun ei tarvitse kuin ottaa yhteyttä!
www.runtua.fi

Nykyään puhutaan ”hybrid atleeteista”, ”metconeista” ja ”functional fitneksestä”.

Todellisuudessa kukaan ei ole keksinyt mitään uutta pitkään aikaan. Ainoastaan annettu uusi nimi ja tarina vanhoille liikuntamuodoille.

Jo Antiikin Kreikkalaiset käyttivät treenimuotoina mm. köyden kiipeämistä, kelkan vetämistä, juoksua, hiekkasäkkien kantamista ja kehon hallintaa väsyneenä. Eli käytännössä samoja fyysisiä ominaisuuksia, joita nykyään markkinoidaan “funktionaalisena harjoitteluna”.

1950-luvulla Ronald Ernest Morgan ja Graham Thomas Adamson kehittivät Leedsin yliopistossa kiertoharjoittelun, eli kuntopiirin. Kuntopiiri pitää sisällään asemat, kierrokset, lyhyet palautukset, koko kehon kuormituksen jne.

Nykyään samankaltaisista kuntopiireistä ja konsepteista käytetään vain uusia hienoja nimiä kuten: Hyrox, Cross Fit, metcon, hybrid training jne.

Perusliikkeet ja idea ovat ikivanhoja. Ainoastaan tarina näiden ympärillä on uusi.

Kuinka paljon Ironman triathloniin tulee harjoitella? Riippuu Lähtötasosta ja tavoitteista!